perjantai 22. kesäkuuta 2012

Kantamisesta, osa 1: Pikkuvauva.

Nestori on sylivauva. Siksi me ollaan Antin kanssa opeteltu käyttämään erilaisia kantovälineitä. Aluksi meillä oli vain trikooliina. Se oli hyvä silloin. 

Nestori 2 vkoa.                                           Nestori 1 kk.
Ihan pieni vauva laitetaan liinaan jalat sykkyrässä. Noin kuukauden ikäisenä Nestori ei enää viihtynyt jalat liinan sisällä, ja aloin kantamaan sitä jalat ulkona. Nyt luulen, että ongelma oli jokin ihan muu, sillä Manducan sisälle laitoin Nestorin jalatkin vielä puolivuotiaanakin :D Nyt kun katson kuvaa, mielestäni Nestorin selkä on liian suorassa. Kantaessa on hyvin tärkeää, että vauvan polvet ovat peppua korkeammalla, jolloin vauvan selkä menee luonnolliseen c-kirjaimen muotoon.

2-4 kk ikäisillä vauvoilla tulee vaihe, jolloin he eivät viihdy liinassa niin hyvin. Tämä johtunee siitä, että he ovat juuri oppineet kiinnittämään huomiota ympäröivään maailmaan, mutta eivät vielä jaksa kannatella päätään niin hyvin, että liinasta näkisi tarpeeksi. Me kanniskeltiin nelikuista Nestoria paljon buddha-asennossa. Kun vauva istuu buddha-asennossa, hänen selkänsä pysyy pyöreänä eikä rasitu. 

Pienen selkä pysyy pyöreänä, kun jalat on syykkyrässä masunsa päällä.



Jos kantamista koettaa ensimmäisen kerran vauvan ollessa juuri 2-4 kk ikäinen, voi tulla semmoinen olo, ettei vauva pidä kantamisesta. Kantamista voi koittaa uudestaan viikon, parin päästä muutaman kerran, ennen kuin päättää ettei lapsi pidä.

Trikooliinan kanssa me ei juuri kannettu ulkona, sitä varten meille tuli Manduca. Tammikuussa Nestorille puettiin sisävaatteiden lisäksi kypärämyssy, pipo ja yhteiskauluri kantajan kanssa. Fleecetakki ja tuulitakki koko paketin ympärille ♥ 

Pikkuvauvan jalat voi olla Manducan sisällä.

Jos me saadaan Nestorille pikkusisarus, voi olla että kannan häntäkin aluksi trikooliinalla. Toisaalta osaan sitoa isommalle vauvalle kudotun pitkän liinan, ehkä opin pikkuvauvaakin kantamaan siinä?

Tosiaan, ajattelen jo kantavani Nestorin pikkusisarusta, vaikka en tiedä onko hän samanlainen sylihiiri kuin isoveljensä. Nestorin ansiosta olen oppinut, että kantaminen on ihanaa. On ihanaa, kun pieni on ihan lähellä, ihanaa kun voin nuuhkia ja pussailla pientä koko ajan. En tiedä kuinka paljon olisin kantanut, jos Nestori olisi viihtynyt vaunuissa tai rattaissa paremmin. Uskon, että olisin kantanut kuitenkin, olihan meillä trikooliina vauvaa odottamassa. Ehkä olisin kantanut vain vähemmän?

Toisessa osassa kerron joitakin pieniä vinkkejä, joita olen oppinut kantamisesta.

6 kommenttia:

  1. Manduca on ihan niin paras!
    Meillä tällä hetkellä Patapum, mutta haaveilen Tula kantorepusta. Kun tulisi vaan kannettua enemmän niin tilaisin sen oitis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanki Tula kantohoukuttimeksi :) Ne ihanat kuosit kutsuu kantamaan!

      Poista
  2. Kantaminen on niin <3

    Tänään olen kantanut Eetua päiväunet 4.5h ja toiset unet 1.5h. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantaminen on ihanaa <3
      Eilen juhannuskemuissa pelattiin pihapelejä ja Nestori halusi mielummin tutkia pihamaata kuin olla kannettavana. Snif, kantaminen vähenee.. No onneksi siirtymillä vielä haluaa kannettavan!

      Poista
  3. Unohdin sanoa...
    Keksin tänään kantoliinalle myös toisen käyttötarkoituksen. Täytyykin kuvata se käyttötarkoitus vaikka huomenna ja esitellä blogissa. :D

    VastaaPoista