tiistai 31. tammikuuta 2012

Syöttö- ja syömisharjoituksia

Tänään oli lautasella höyrytettyä parsakaalia ja porkkanaa sekä tippa omaa maitoa. Ruokailija söi innokkaasti omia sormiaan ja ruokalappua.


Muutama hitunen ruokaakin meni suuhun, mutta tuli kyllä pois aika nopeasti. En nyt tiedä kantsiiko mun tätä videoo julkasta.. Lapsen varpaat vilkkuu kun potkarit on rikki :D Ja tuo loppuhuipennus.. Tuleekohan sosiaaliviranomaisilta ny yhteydenottoo ;)


8 kommenttia:

  1. Loppuhuipennus :'D xD

    Miksi normilusikka? Peppiä inhotti tommonen ja kun otettiin vauvalusikka käyttöön niin kelpas ruoka eikä tullu vahingossakaan liian isoja annoksia kun oli niin pieni lusikka.. Ja sit mä 'paseerasin' aluks soseet siivilän läpi niin tuli hiukkase hienompaa soseesta ja meni paremmin kaupaks.. Tänää syötin ekaa kertaa kunnolla metallilusikalla ja ei vaikuttanu mitenkään.. Peppi syönyt jo 1,5kk soseita.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi lusikka on oikeesti tosi pieni, joku tommonen glogilusikka. Meillä on vauvanlusikoitakin, mut ne on isompia :( Täytyis kattella kaupoilla onko pienenpää muovilusikkaa. Häiritseeköhän se metallin kylmyys tai kova reuna? Tilasin tuppereilta semmoisen lusikka ja haarukka -setin, se tullee pian.

      Muistin lukeneeni jostain, että 6 kk iässä pitäis jo antaa karkeempaa sosetta ja ajattelin, että hypätään suoraa siihen.. Tais olla aika huono idis. Mut toisaalta, Nestori ei vielä tarvitse muuta ruokaa maidon lisäksi, ei oo mitään syytä saada sitä syömään suuria määriä.

      Hyvä idea toi siivilän läpi soseuttaminen! Ei oo tullut mieleenkään!

      Poista
  2. Meillä ei ole menneet karkeat soseet koskaan. :D Joko täysin silkkimäisen sileää sosetta tai ruoka ruokana itse syöden, ilman soseutuksia. Välimuotoja ei ole Neela koskaan tuntenut. Siksipä meillä ei ole koskaan uponnut esim. kaupan soseista muutakuin ne 4-6kk soseet, koska niidenkin tulee olla täysin sileitä neidin makuun.

    Nykyisin, kun saa ihan kotiruokaa pääosin, niin pyrin pilkkomaan sen suullisen kokoisiin paloihin, mutta muussata ei saa missään nimessä. Silloin jää syömättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei! Neela on tarkka likka :)

      Ehkä mun sit tarttis kaivaa se sauvasekoitin ja tehdä sileämpiä soseita isompi satsi kerralla. Tai sit Veera Eliisan tyyliin, siivilän läpi!

      Poista
  3. Tästä oli apua minulle:
    "Lastaa pieni lusikka korkeintaan puolilleen muhennosta ja UJUTA se suuhun. Vedä lusikka ulos niin että yläien pyyhkii lastin kitalaen puolelle. Kohta sosetta alkaa valua ulos, kerää se lusikkaan ja tarjoile uudestaan. Lapsen isot ja ymmyrkäiset silmät kysyvät, onko tämä nyt varmasti oikein ja hyväksi. Silloin on näytettävä rohkaisevalta ja vakuuttavalta - ei pidä erehtyä edes ajattelemaan, saati sanomaan paljastavan huolestuneeseen sävyyn: "Hyvänen aika, mitähän tästä tulee? Ajatella,jos vauveli ei pidäkään muhennoksesta?". Sillä vauveli ei missään tapauksessa nyökyttele rohkaisevasti eikä vakuuttele "Naminami tämä se vasta on herkkua, tahdon tätä joka päivä kello kahdelta".
    On siis käsi vakaana tarjottava muhennosta, ilman epäilyksen häivää. Sillä tavoin kerrotaan vauvalle, että tämä muhennos on elämän varsinaisia kohokohtia, ja että ihmiset ovat syöneet sitä ikimuistoisista ajoista asti. Saman annoksen voi syöttää useaan kertaan. Suusta valuminen ei tarkoita, etteikö vauva pitäisi soseesta. Hänellä vaan on niin monta uutta asiaa edessä: lusikka, itse syöminen, ruoan uusi koostumus, että se tarjoillaan sykäyksittäin ja ettei rintaa tai pulloa näy missään. Vauva ei luultavasti ole paljon mitään mieltä. Hän on keskittynyt oppimaan. Kun syötät lasta, sinun ei tarvitse odottaa,kunnes pieni suu on täysin tyhjä, ennenkuin tarjoat seuraavan lusikallisen. Ei ole tarkoitus, että syöttö kestää ikuisuuden. Vauva oppii pian nielemään entisen lusikallisen pois alta. Se, että antaa lapsen imeä soseen lusikasta, on aikaa vievä (ja turha) keirtotie. Parasta on opettaa alun alkaen oikea tapa syödä. Älä arastele ottaa johtoa. Ole sen näköinen kuin tietäisit tismalleen miten tämän syömis asian on oltava. Sitä lapsi sinulta odottaakin. Voit kuvitella miten itse mahtaisit menetellä, jos olisit koko elämäsi elänyt juoksevalla ravinnolla,ja saisit äkkiä eteesi lihamureketta josta et ennen olisi kuullutkaan... Kun soseannos on syöty, tarjoa heti päälle rintaa tai pulloa yhä sen näköisenä, että kaikki on niinkuin pitääkin." Anna Wahlgren, Lapsikirja, Tammi 2006

    Samalla kaavalla toteutuu nukkumisharjoittelutkin. Lyhyesti sanottuna vauva täytyy opettaa nukkumaan. Lempeästi, mutta päättäväisesti on näytettävä ja opetettava että tässä on sänky ja nyt kuuluu nukkua.

    Tämä kirja tukena meillä on opittu syömään ja nukkumaan. Suosittelen :) Suosittelen syömisharjoituksiin myös muovista ensilusikkaa. Tuntuu turvallisemmalta "tunkea" se vauvan ikenien väliin :)

    -Lintu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Wahlgrenin kirjaa, koska olen käsittänyt, että olemme aika eri mieltä joistakin asioista. Mutta ehkä mun kannattas kuitenkin lainata se kirjastosta ja selailla läpi, jos siellä on noin hyviäkin kohtia! Jos tuota Wahlgrenin ajatusta pohdin, olen ainakin ollut tosi epävarma. Olen antanut ruokaa tutustuttavaksi suuhun, enkä ole opettanut alunalkaen oikeaa tapaa syödä.

      Ystävä vinkkas myös, että voisin kokeilla syöttää jotakuta aikuista, vaikkapa Anttia, joka voisi sitten rehellisesti kertoa miltä se tuntuu ja antaa vinkkejä! Vaikka ihan samahan se ei ole, aikuinen tietää mitä ruualle kuuluu tehdä, Nestori ei vielä tiedä.

      Mutta, onneksi Nestori on vasta 5,5 kk, joten meillä ei ole _vielä_ mitään kiirettä! :)

      Poista
  4. Totta, hiljaa hyvä tulee, eikä teillä todellakaan ole kiirus :) Mahtavaa, että jaksat/pystyt edelleen imettämään!

    En itsekään allekirjoita kaikkia Wahlgrenin ajatuksia. Olisihan se ihmeellistä, jos olisi useita satoja sivuja samaa mieltä jonkun kanssa :) Mutta sen "punaisen langan" taisin kirjasta löytää. Sen että vauva on opetettava elämään tätä elämää, syömään ja juomaan sekä nukkumaan. Ja otettava osaksi perhettä ja sen elämää ja näytettävä mitä se on, niitä pieniäsuuria asioita: imurointia,kokkausta, pyykinpesua jne, joista täytyy suoriutua oli lapsia tai ei, elämää joka ei saa pysähtyä liian pitkäksi aikaa,vaikkakin ihana vauveli on saapunut taloon. (Meidän viisi kuukautta vanhan tytön mieluisimpia asioita onkin nykyään seurata äidin askareita, imurointi taitaa olla ykkösjuttu :)
    Pienelle ihmisen alulle mikään ei ole itsestään selvää. Wahlgren vertaa mielestäni tätä osuvasti kuvaillessaan, että aikuinen voi kuvitella menevänsä TÄYSIN uuteen työpaikkaan, TÄYSIN uudelle alalle, jossa ilman minkäänlaista perehdytystä pitäisi alkaa työskentelemään. Kyllä siinä melko hukassa olisi :) Ja varmasti haluaisi ottaa mallia muilta työntekijöiltä. Saman voi heijastaa vauva/vanhempi suhteeseen.

    Aikuisen syömisen luulen olevan vähän erilaista,kuin pienen vauvan. Itse en ainakaan tykkäisi yhtään, jos minua syötettäisiin sitä tahtia jota tyttäreni vaatii samaan ruokaa suuhunsa. Vauva on imiessään maitoa tottunut, että suu on lähes koko ajan täynnä, tai sen ainakin saa heti täyteen kun haluaa. Tämä tottumus varmasti häviää ajan myötä. Mutta nyt aluksi ainakin minusta tuntuu, etten välillä ehdi lapata ruokaa lapsen suuhun siihen tahtiin,kuin hän sitä haluaisi :)

    -Lintu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvan tulisi olla elämän keskipisteessä, mutta ei koskaan keskipisteenä. Sen allekirjoitan täysin ja se taitaa olla Wahlgrenin ajatusten pohja? Juuri niin kuin sanoit, vauvalle on mieluisaa, kun saa seurata kun äiti puuhailee :)

      Tänään Nestori oli isänsä selässä Manducassa imuroinnin ajan, ja sidoin Nestorin liinalla selkääni kun pesin lattioita ja järjestelin tavaroita. Pikkujätkä oli tyytyväinen :)

      Katsoin, että meidän kirjastossa olisi Lapsikirja juuri paikalla! Jos päästään Nestorin kanssa ajoissa liikkeelle huomenna, voisin palauttaa lainassa olleen Vauvan vaaka cd:n ja hakea Lapsikirjan lukuun.

      Mietin, oisko Nestori kuten Heidin Neela, ettei välitä sattumista soseessa. Tein tänään hyvin hienoa sosetta sauvasekottimella, ja sen Nestori sai nieltyä! Taisi olla liian suuri harppaus maidosta rakeiseen soseeseen.. Onneksi mulla on tämä blogi, niin saan vinkkejä ja apua!! :)

      Poista