keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Äiti oppii uutta.

Nestorin iltanukutus kulkee yleensä samalla kaavalla. Ensin Nestori syö, sitten hän haluaa, että häntä kanniskellaan ympäriinsä kasvot menosuuntaan. Sitten hän syö ja sitten kanniskellaan. Tätä jonkin aikaa, kunnes hän haluaa nukkua heti syötyään. Joinakin iltoina Nestorilla on uni herkemmässä (tai sitten me ollaan tajuttu ajoittaa syöminen sopivaan kohtaan, eikä liian aikaisin yritetä Nestoria unille) ja hän ei halua kanniskelua. Olen aikaisemmin pelännyt iltoja ja aina turhautunut, kun kanniskelu alkaa. Joskus olen hermostunutkin, mutta yleensä Antille, sentäs. Etten vauvalle.

Tänään olin eri asenteella liikkeellä: puin kantoliinan valmiiksi ennen iltashowta. Kun Nestori halusi iltakävelylleen, sujautin pojan kyytiin ja talsin ympäriinsä. Ei sattunut yhtään selkään, niinkuin vain käsivoimilla kantaessa. Iltatouhussa kesti yhtä kauan kuin aina ennenkin, mutta kaikilla oli kivaa! Uskon, että Nestori aisti minun mielialani, sillä hän naureskeli ja hihkui liinakyydissään!

Juteltiin ystävän kanssa juuri ja kerroin kokemuksestani. Hän sanoi huomanneensa ihan saman! Hän kertoi, että siihen aikaan kun halusi vauvan syövän harvemmin, nukkuvan pidempään tai viihtyvän matolla kauemmin, hän oli ehdottomasti väsynein! Voi olla, että vauva ymmärtää, että äiti haluaa vauvan mahdollisimman nopeasti käsistään ja siinä kaikille tulee paha mieli. Nyt, kun ystäväni on "luovuttanut", päättänyt, että vauvalle syli on paljon imurointia tärkeämpää, olo on paljon parempi. Sekä vauvalla, että äidillä. 

Tällaista opin tänään. Jos et pysty muuttamaan jotakin, opettele elämään sen kanssa.

4 kommenttia:

  1. Mä taas olen huomannut, että rentouttava / rauhoittava kaunis uni-cd auttaa itseänikin rentoutumaan, kun illalla nukutan Ainoa. Aiemmin olin usein kireämpi, fiiliksellä "nuku nyt jo", mutta tuon musiikin avulla olen itsekin ihan rento loikoillessani Ainon vieressä, ja Ainokin nukahtaa sitten nopeammin :). Ihan varmasti mun olotila tarttuu Ainoonkin, ja hän aistii mun fiiliksen vaikka tavastani silittää häntä. Ja cd:n valitsin tietty sellaiseksi, että jaksan sitä itsekin aina kuunnella kerta toisensa jälkeen ;).

    VastaaPoista
  2. Varmasti rento olotilasi tarttuu Ainoon! Luulen, että vauvat ymmärtävät paljon enemmän kun mitä me uskotaankaan.

    VastaaPoista
  3. Tuo on niin totta! Kun minäkin tajusin antaa Eeliksen olla ihan oma itsensä (etenkin nukkumisen ja yösyömisen kanssa), alkoi elämä olla paljon parempaa meillä kaikilla. Stressitaso aleni selkeästi ja tottakai vauva aistii sen, ja on myös onnellisempi :)

    VastaaPoista
  4. T, no niinpä! Mutta silti aina kannattaa kokeilla, josko yösyömisille tai muulle "epäkohdalle" voisi tehdä jotakin. Mutta sitten kun huomaa, ettei ainakaan vielä muutosta tule, sitten on hyvä luovuttaa. Ainakin hetkeksi :)

    VastaaPoista